VAELLUSKURSSI ELI SINNE JA TAKAISIN

Teksti: Veera Niemi, Ada Aaltonen, Elmeri Putkinen ja Katariina Koski

#

VATTUMUTKA – Noin puolivälissä vaellusta.

KESKIVIIKKO: Kello 21.30 lähdimme matkaan Atalpan pihasta. Määränpäänä oli Kuusamo, jonne bussimatka kesti noin 10 tuntia. Heti matkan alussa ilmeni pieniä kompastuskiviä. Ensimmäisen päivän vaellusreitin varrella olevasta Oulankajoesta oli tehty sinilevähavaintoja, joten joen vesi ei ollut juomakelpoista edes vedenpuhdistustablettien tai keittämisen avuilla. Lisäksi lauantain saunomispaikka Rukalla oli kärsinyt vesivahingon, joten siellä päässä jouduttiin tekemään uusia järjestelyjä.

TORSTAI: Klo 6.30 törmäsimme melkein tietä ylittävään poroon. Klo 7.40 bongasimme pappaklubin hengaamassa Kuusamon ABC:lla. Ennen yhdeksää olimme Karhunkierroksen aloituspaikassa, ja täytimme viimeiset vesivarannot ennen vaelluksen aloitusta. Rinkat selkään ja matkaan, heissulivei! Ensimmäisen kilometrin jälkeen pysähdyimme ihailemaan upeaa koskea, Kiutaköngästä. Tämän jälkeen jatkoimme vaellusta muutaman pysähdyksen taktiikalla ensimmäiselle ruokapaikalle. Matkan varrella olleet maisemat olivat todella kauniita, ja mukana ollut vaihto-oppilaamme kuvailikin niitä Alaskan kaltaisiksi. Ruokapaikalla ensikosketus vaellusruokaan ei ollut yhtään kummoisempi. Tähän mennessä takana jo 10 kilometriä vaellusta, jes!

#

OULANGAN LUONTOKESKUS – Vaelluksen aloitus, vielä jaksaa hymyilyttää.

#

KIUTAKÖNGÄS – Oulankajoen pauhua.

Ruokailun jälkeen kello oli kaksi, ja matkaa ensimmäiseltä ruokapaikalta yöpymispaikalle oli 12 kilometriä. Tämän matkan taittamiseen oli periaatteessa aikaa koko loppupäivä. Alkumatka sujui uuden energian siivittämänä, mutta loppua kohti alkoivat kaikki vaeltajat väsyä. Viimeiset viisi kilometriä jouduttiin pinnistelemään suomalaisella sisulla. Tässä vaiheessa joidenkin jalat huusivat jo Hoosiannaa niin että muutkin kuulivat. Yöpymispaikalle päästyämme pystytimme teltat, vaihdoimme kuivaa vaatetta päälle ja ryhdyimme päivällisen tekoon. Loppuillan käytimme käyden läpi ensimmäisen päivän kokemuksia ja keräten voimia seuraavaa päivää varten.

PERJANTAI: Lähdimme matkaan yhdeksän jälkeen, kun aamutoimet oli hoidettu ja rinkat pakattu. Ruokapaikalle oli perjantaina matkaa vain kuusi kilometriä. Aamupäivällä kohtasimme upeita maisemia ja vaellus ruokapaikalle taittui mukavan leppoisasti. Tällä paikalla oli runsaasti väkeä, sillä se oli osa pientä Karhunkierrosta. Ruokatauon jälkeen jatkoimme matkaa ja ensimmäisenä pääsimme ylittämään riippusillan.

#

PÄHKÄNÄNKALLIO –Toisen päivän alkureitti myötäili Kitkajoen vartta

#

LAMMASNIEMI – Vieläkin jaksaa hymyilyttää.

#

PIENI KARHUNKIERROS – Reittimme helppokulkuinen osuus, paljon muitakin retkeilijöitä.

#

HARRISUVANTO – Ruuhkaa riippusillalla

Matka jatkui ihastellen ympärillä olevia maisemia ja pysähdyimmekin useaan otteeseen ottamaan kuvia korkeilta kallioilta. Iltapäivällä näimme nätin vesiputouksen, Jyrävän. Toisen päivän matka oli melko helppokulkuista ja ja vaellus sujui paljon rattoisammin kuin ensimmäisenä päivänä. Yöpymispaikalle saavuttaessa matkaa oli tältä päivältä takana 17 kilometriä. Iltaa vietettiin samalla tavalla kuin ensimmäisenä päivänäkin. Jotkut uskaltautuivat jopa seisomaan kylmään puroon laskemaan turvotusta jaloistaan.


#

JYRÄVÄ – Alta.

#

JYRÄVÄ – Yltä.

#

SUO – Mutta missä kuokka ja Jussi?


LAUANTAI: Kolmas päivä oli vaellusurakan raskain, mutta palkitsevin päivä. Lähdimme samoihin aikoihin liikkeelle kuin perjantaina. Päivän aikana ei ollut luvassa kunnon ruokailupaikkoja, joten aamulla oli tankattava kunnolla. Aamupäivällä tallustimme rinkat selässä viisi kilometriä, jonka jälkeen bussi saapui meitä vastaan hakemaan rinkkojamme. Kaikkein väsyneimmät vaeltajat matkustivat loppumatkan Rukalle bussilla, mutta loput sisukkaat lähtivät kohti Valtavaaraa ja viimeistä 10 kilometriä.


#

PORONTIMAJOKI – Kolmannen päivän lähtövalmistelut.

Matka vaaroja pitkin sisälsi paljon ja vielä vähän lisää portaita, ylämäkiä ja otsaa pitkin valuvia hikipisaroita. Vaellus oli raskasta, mutta vaarojen huipulla odottivat palkitsevat maisemat. Valtavaaran korkeimmalla huipulla osa kirjoitti nimensä vieraskirjaan ikuistaakseen onnistumisensa. Tapasimme viimeisenä päivänä myös kaksi naista, joista toinen oli entinen Norssin opiskelija, ja hän muisti vanhoja opettajiakin. Loppumatka Rukalle kuljettiin kipinät silmissä ja sisu sydämissä. Ilman rinkkoja kävely sujui kevyemmin, mutta viimeiset ylämäet vaativat fyysisesti melkoisia ponnisteluja.

#

VALTAVAARAN RINTEILLÄ – Ruskan ihailua.

#

VALTAVAARAN RINTEILLÄ –Takana jo ylitettyjä vaaroja, kuten Konttainen

#

VALTAVAARA – Huipulla!

#

KOHTI RUKATUNTURIA – Maali häämöttää.

Rukalla pääsimme peseytymään ja saunomaan. Ennen kotimatkaa saimme vapaasti valita ruokapaikat Rukalta. Seitsemän aikaan lähdimme kotimatkalle. Matka sujui bussin sähkövioista huolimatta oikein hyvin, vaikka väsymys painoikin tässä vaiheessa ja suurin osa sammui bussiin. Saavuimme takaisin Tampereelle sunnuntaina aamuyöllä puoli viideltä ja tästä porukka lähti omille teilleen.

Vaelluskurssi oli kaiken kaikkiaan hieno kokemus ja ennen kaikkea upea mahdollisuus oppia retkeilytaitoja. Matka sujui ilman sen suurempia kommelluksia ja saimme useat hyvät naurut sen aikana. Erityisesti mieleemme jäi toisen päivän lounaspaikalta erään papan sanat: ”Tuolla huussissa alkaa jo olla kepillä törkättävän kokonen kasa.”

#

RUKA – Perillä!


Paluu Suomeen lähes vuoden tauon jälkeen

Teksti ja kuvat: Nelli Pelkonen

Vaihto-oppilasvuoden sanotaan olevan kielen ja uuden kulttuurin oppimista, itsenäistymistä, mukavuusalueen ulkopuolelle astumista, oman ulkomaalaisen verkoston kasvatusta, itseluottamuksen kohottamista, uusien kokemusten keräilyä ja paljon muuta! Sainkohan itse kaiken mahdollisen irti omasta vuodestani Saksassa?

#

Schloss Karlsruhe - Melkein koko vaihtariporukan kanssa.


#

Gymnasium Gosheim-Wehingen - Kuva mun koulusta, jossa olin 10. luokalla.

#

Burg Wertheim - Käymässä toisella suomalaisella vaihtarilla, Ellalla.


Alkuvuodesta kerroin teille elämästäni Saksassa. Kerroin siitä, mistä erityisesti vaihtomaassani pidän ja mitä hienoja juhlia koin. Nyt aion kuitenkin kertoa puhtaasti siitä, miten lukujärjestykseni muutos teki vaihdostani vielä huikeamman kokemuksen. Loppuvuoteni muuttui täysin uuden kaveripiirini ja itsenäistymiseni ansiosta. Puolisen vuotta ehdin pitää 10. luokan lukujärjestystä omanani. Alkoi siinä sitten latinaa ja espanjaa käydessä tuntua vähän tyhmältä, kun olisin senkin ajan voinut käyttää saksan opiskeluun. Niinpä menin rehtorin puheille ja laadittiinkin samalla viikolla uusi lukujärjestys. Pidin enää vain aineet, jotka minua kiinnostivat ja joista oikeasti oli hyötyä. Jäin 10. luokan kanssa matematiikan, saksan, englannin, yhteiskuntaopin, englanninkielisen historian, kuvataiteen, musiikin ja liikunnan tunneille. Näiden lisäksi lukujärjestyksen tyhjille paikoille valitsimme matematiikkaa sekä 9. luokan, että kahden 8. luokan kanssa, maantietoa 9. luokan kanssa, saksaa 5. ja 9. luokan kanssa ja pääsin jopa ulkomaalaistaustaisille tarkoitettuun saksanryhmään neljän muun seuraksi. Tästä alkoikin sitten se ehdottomasti paras puoli vuodesta…

#

Rottweil - Asuin tässä lähellä ja on siis Baden-Württembergin osavaltion vanhin kaupunki.

#

ROTTWEIL

#

Schloss Glatt - Käytiin syömässä koko perheen kanssa ehdottomasti parhaita kakkuja mitä saa.


Matematiikkaa minulla oli aivan järkyttävän paljon, mutta sitä halusin harjoitella (onhan siitä Suomessakin paljon hyötyä). Saksassa matematiikan opiskelu on omasta mielestäni n. vuoden edellä. 10. luokan kanssa kävimme monia asioita, jotka itselläni ovat Suomessa vastassa vasta toisena kouluvuotena. Se osoittautuikin sitten hieman hankalaksi ja vaati paljon opiskelua. Saksassa matematiikkaa opetetaan myös aivan eri tavoin. Monet merkintätavat olivat erilaisia ja asioita käytiin eri järjestyksessä kuin Suomessa. Olin kuvitellut, että 8. luokan tunneilla osaisin aivan kaiken ja että siitä tulisi vain hyvää kertausta, mutta todennäköisyyslaskenta ei oikein sielläkään onnistunut. 9. luokalla kävimme juuri asioita, joita lukion ensimmäisellä luokalla olin käynyt ja se oli omasta mielestäni kaikista sopivin ryhmä. Siellä joissain asioissa olin selvästi luokan paras ja joissakin minulle uusissa asioissa olin niin pihalla että meinasin jo kesken kaiken luovuttaa. Kuitenkin nämä kaikki matematiikan tunnit antoivat minulle aivan mahtavasti tietoa ja vaikka useita teemoja en ymmärtänytkään, tulee niiden asioiden opettelu jatkossa olemaan paljon helpompaa. Ulkomailla opiskelu tuokin matematiikkaan mielestäni erilaista ymmärrystä, koska kaikissa maissa opetetaan eri tavalla ja kaikilla on oma opetussuunnitelmansa.

Saksantunnit omalla luokallani olivat aivan liian haastavia. Lähes jokaiselle tunnille piti kirjoittaa muutaman sivun mittainen essee (käsin) ja sellaisissa esseissä itselläni menee helposti se viisi tuntia. Siellä en oikeastaan tehnytkään paljon mukana, koska sain ulkomaalaistaustaisten saksanryhmässä paljon omantasoisia tehtäviä ja puuhastelin tunnit sitten niiden kanssa. 9. luokan saksantunnit piti opettajaopiskelija, vähän kuten meidänkin koulussamme auskut, mutta kyseinen opettaja oli lähes koko vuoden ilman valvontaa. Näillä tunneilla opetus oli aivan erilaista ja tein mielelläni mukana. Meillä oli kielioppiakin ja tässä on pakko myöntää, että olin yhtä huono kuin melkein kaikki muutkin. Siis kukaan ei osannut Konjunktiv 2-muotoja (vastaa jotenkuten suomen -isi -muotoa) ja kaikki keksivät siihen aina omia taivutuksia. En siis ollut ainoa… 5. luokkalaisten tunneilla olin tavallaan apuope. Tein samoja tehtäviä kuin muutkin, mutta olin täysin eri asemassa kuin muilla tunneilla. Oli aivan mahtavaa saada tutustua lasten opetukseen ja opin siellä paljon kielioppia ja tapaa opettaa sitä. Äidinkielenään saksaa puhuvillehan opetetaan aivan eri tavalla kielioppia kuin meille ulkomaalaisille. Saksantunnit olivat kyllä omia lempituntejani: ulkomaalaistaustaisten ryhmässä opin aivan mahtavan paljon uutta ja sain todella hyviä kavereita, lasten tunneilta jäi mieleen auttavaiset ja minusta erityisen kiinnostuneet vitosluokkalaiset, auskun tunneilla sain paljon kavereita (ja jopa yhden läheisimmistäkin) ja opin, että eivät ne saksalaisetkaan aina sitä saksaa osaa.

#

Taizé - Uskonnollisella leirintäalueella oli tapana leikkiä tiettyjä leikkejä ja tässä yksi niistä. Tässä leikin mun luokkalaisten kanssa.

#

Landtag - Päästiin tapaamaan vihreiden poliitikkoa Daniel Renkosta Stuttgartiin.

#

Bregenz, Itävallat - Näköala Pfänderin vuorelta Bodenseelle. Oikealla näkyy Saksaa ja vasemmalla hieman kauempana Sveitsiä.

Mitä muuta tapahtui tässä puolessa vuodessa? Alun epävarmuuden jälkeen jatkoin kuorossa enkä enää olisi halunnut millään lopettaa. Lähdinkin oikeastaan Suomeenkin vasta 12.7. jälkeen, koska kyseisenä päivänä meillä oli kesäkonsertti kuoron kanssa. Herranen aika oli muuten meiningit kohdillaan! Kävimme koulusta kootun alle 15-henkisen ryhmän kanssa Ranskassa Taizéssa ja sieltä sain jopa omanikäisiä kavereita. Olin myös viikon työssäopissa samassa paikassa missä työskentelin muutenkin. Myös Suomesta tekemäni PowerPointin pääsin nelisen kertaa pitämään ja kiinnostusta riitti jokaisella kerralla. Teimme perheenä myös erittäin mielenkiintoisen matkan isovanhempien luokse Thüringeniin. Kyseisellä matkalla näin mahtavia metsiä, tutustuin paikallisiin ruokiin ja nautin hinnoista. Itä-Saksan puolella kun hinnat ovat reilusti Länsi-Saksaa alempana. Kävimme myös perheen kanssa Itävalloissa päiväretkellä, sekä Europaparkissa pääsimme viettämään oikein hotelliyönkin.

Olen erityisen kiitollinen perheelleni, koska minusta pidettiin niin hyvää huolta. Olin kuin oikea perheenjäsen enkä tuntenut olevani millään tavalla ulkopuolinen. Vaihtoni aikana pääsin tutustumaan linnoihin, parlamenttitaloon, tippukiviluolaan, upeisiin kaupunkeihin ja maihin sekä mielettömiin ihmisiin. Kotiinpaluuviikollani minulle pidettiin kahdet läksiäiset ja konsertti kruunasi koko jutun. Siellä minut pyydettiin lavan eteen vastaanottamaan lahja rehtorilta. En olisi voinut toivoa parempaa vuotta!

Tähän loppuun haluan sanoa, että kuka tahansa selviää vaihtovuodesta. Se, kuinka paljon siitä saa irti, on loppukädessä vaihto-oppilaasta itsestään kiinni. Jos ei saa kavereita koulusta, on hyvä tehdä itse asialle jotain. Lukujärjestyksen muutos on aina hyvä mahdollisuus oppia tuntemaan uusia ihmisiä, mutta kavereita saa harrastuksista – kuten itsekin sain kuorosta. Ole itse aktiivinen.

Tästä linkistä pääset lukemaan oman vaihtovuoteni kulkua:

www.nellisjahrindeutschland.blogspot.com

#

Thüringen - Suurin osa Thüringenin taloista on tehty liuskekivestä, saksaksi Schiefer.

#

Schloss Heidelberg - Kahden suomalaisen vaihtarin, Sannin ja Rillan kanssa.

#

Burg Hohenzollern - Päiväretki kahdestaan gast-äidin kanssa.



Heipä hei norssilaiset!

Teksti ja kuvat: Nelli Pelkonen

Nyt noin puolessa välissä vaihtovuottani minun on helppo kertoa kuulumisiani ja mainita muutamia esille tulleita asioita vaihtoon liittyen. Olen siis tällä hetkellä Suomi-Saksa Yhdistysten Liiton (SSYL) kautta lukuvuosivaihdossa Saksassa, tarkemmin sanottuna Baden-Württembergin osavaltiossa pienessä kylässä nimeltä Denkingen. Innostus juuri Saksaan lähtemisestä sai alkunsa kai jo 8. luokalla, kun ensimmäistä kertaa lähdin viikon oppilasvaihtoon Chemnitziin. Seuraavana vuonna samoihin aikoihin löysin itseni samaisesta kaupungista, mutta eri isäntäperheen luota. Lukion alussa täytin hakulomakkeen ja kun samaisena vuonna lähdimme BN-ryhmän kanssa Fuldaan, tiesin valinneeni oikein. Vaikka olen 3-luokkalaisesta asti lukenut saksaa, en koskaan pitänyt sitä Suomea erikoisempana maana. Mutta mitä enemmän olen täällä aikaa viettänyt, sitä useampia eroavaisuuksia olen löytänyt. Eroista löytyy niin positiivisia kuin negatiivisiakin asioita, mutta täällä silti ollaan selvitty!

Asun täällä erittäin iloisessa ja ymmärtäväisessä perheessä. Isäntäperheeseeni kuuluu vanhempien lisäksi kaksi suurin piirtein ikäistäni tyttöä, host-siskoni hevonen ja kissa. Toisen siskon kanssa käyn koulua 10. luokalla läheisessä kylässä. Vaikka olenkin -01 ja -02 syntyneiden kanssa samalla luokalla, me käymme esimerkiksi matematiikassa samoja asioita, mitä Suomessa lukion toisella käydään. Luokka-aste on siis itselleni juuri sopiva. Toisen siskoni kanssa taas vietämme aikaa lähinnä tallilla tai viikonloppuisin pitkien työpäiviensä takia. Isäntäperheeni eroaa erittäin paljon omasta perheestäni. On todella valaisevaa kuulla uusia mielipiteitä ja sitä kautta nähdä uusia näkökulmia elämästä.

#

VAIHTARIPORUKKA – Tässä kaikki SSYL:län kautta lukuvuosivaihtoon vuonna 2017 lähteneet. Tapaamme porukalla aina silloin tällöin Stuttgartissa.


#

OMA IKKUNA – Tällaiset maisemat ovat omasta ikkunastani.


#

DENKINGEN – Kuva on otettu kylän viereiseltä vuorelta nimeltä Klippeneck. Alhaalla lähimpänä näkyy kotikyläni Denkingen ja sen takana järjestyksessä Frittlingen, Wellendingen ja kauempana näkyvä torni "Testturm" sijaitsee Rottweilissa ja on 246m korkea.


#

ETUPIHA – Parvekkeelta maisemat ovat oikein hienot, koska talo sijaitsee kohtuullisen korkealla ja lisäksi kylän reunalla. Kuvassa näkyy taka-alalla vuori, jolta edellinen kuva on otettu.

Kun asuu isäntäperheessä, pääsee tutustumaan niin perheen kuin maankin perinteisiin. Heti vaihtokauteni alussa pääsin tutustumaan Oktoberfesteille kolmena erillisenä päivänä ja juuri alkanutta Faschingiakin (täälläpäin tosin puhutaan Fasnetista) olen päässyt juhlimaan. Uudenlainen joulu on tullut koettua ja monenmonta pienempää juhlaa, kuten koulun joulujuhla tai 5. ja 10. luokkalaisille tarkoitetut yhteiset ”bileet”. Pian ovat sitten vuorossa todistusten jako ja vieläpä oikein saksalaiset häät! Tähän mennessä ehdottomasti mieleen painuvimmat hetket olivat Oktoberfestin ja nyt Fasnetin aikaan. Molemmissa juhlissa pukeudutaan ja se tekee siitä niin erilaista, koska Suomessahan sellaista ei ole tapana tehdä.

Sitten päästään siihen mistä todella pidän täällä Saksassa.
1. Ehdottomasti parasta leipää, mitä koskaan olen maistanut.
2. Juustohiiren onneksi (tai turmioksi) juustot eivät ole kalliita!
3. Ihmiset ovat aivan ihmeen mukavia. Tähän kyllä varmasti aika moni vaihtari voi samaistua…
4. Hyvät junayhteydet on plussaa. Olen käynyt Amsterdamissa junalla ja täältä pääsee helposti Ranskaan, Sveitsiin tai Itävaltaan (eikä matka näihin kolmeen maahan edes kestä kauaa).
5. Täällä on kaikkialla hirveästi vuoria. Asun n. 700m korkeudella eikä täällä ole aina lunta, mutta kun noustaan 150m koululle, siellä lunta on jo useammin. Kun ajaa vielä ylemmäs n. 50m, siellä on melkeinpä aina talvisin lunta. On hauskaa, että tällä tavalla 15min ajomatkalla voi olla näin monta eri säätä.
6. Täällä puhuttava murre on schwäbisch. Harva puhuu hochdeutschia eli kirjakieltä (ja jotkut eivät edes osaa puhua muuta kuin murretta), joten jos itse vain osaa parikin sanaa, ymmärtää paremmin täkäläisiä.
7. Saksassa on paljon työpaikkoja – myös nuorille. Suomessa työn saaminen aikuisenakin on hankalaa, mutta täällä työpaikkoja on jatkuvasti. Palkat näissä hommissa eivät tosin ole kummoisia, mutta tarjolla kuitenkin melkeinpä aina työtä.

#

STUTTGART – Ensimmäiseltä tapaamiselta otettu kuva Stuttgartista. Stuttgart on Baden-Württembergin pääkaupunki.

#

OKTOBERFEST – Vietimme ensimmäisen päivän Oktoberfestejä Stuttgartissa siskojeni kanssa. Kävimme parissa huvipuistolaitteessa, ostimme arpoja ja nautimme tunnelmasta. Tämä kuva on otettu kaljateltasta, jossa näkee tarjoilijoiden kantavan litran tuoppeja käsissään. Teltoissa on lähes aina joku bändi, joka soittaa ja laulaa tuttuja juomalauluja. Ihmiset tanssivat pöydillä ja meno on aivan mahtava! Oktoberfestinä kaikki pukeutuvat nahkahousuihin eli Lederhoseneihin tai nättiin Dirndl-nimiseen mekkoon, joka itsellenikin tuli ostettua.

#

FASNET – Tässä kuvassa näkyy Fasnetin kulkue samaisesta kylästä missä käyn koulua. Lisää voi lukea blogistani - voin kertoa sen olleen erittäin mielenkiintoinen kokemus.

Seitsemännen kohdan mukaan täällä on tarjolla töitä, joten tietenkin itsellänikin sellaisia on! Pääsin siskojen ja perheen isän kanssa samaan tehtaaseen töihin ja siellä vietän lähes jokaisen lauantain ja joskus koulun jälkeen muutaman tunnin. Työpaikalla olenkin oppinut sellaisia hieman enemmän extreme-sanoja, kuten muttereiden ja muiden metalliosien nimiä (joita en edes suomeksi osaisi sanoa). Muuten erikoisempi sanavarasto on karttunut ratsastuksen parissa. En tosin vieläkään osaa tärkeimpien varusteiden nimiä…

Vaikka paljon positiivisia puolia löytyy, on negatiiviset asiat päässeet valtavasti ärsyttämään. Ensinnäkin pidän suomalaista koulujärjestelmää paljon parempana. Saamme jokainen päivä järkyttävän määrän monisteita eikä ainakaan meidän koulussamme kirjoille ole aina käyttöä. Pystyn helposti luettelemaan viiden lukuaineen nimen, missä kirjat voi aina jättää kotiin. Jokaisesta asiasta saa numeron, jonka takia suorituspaineet kasvavat. Esimerkiksi liikunnassa arvioidaan erikseen lajit ja testit, mutta numeroon ei vaikuta tuntiaktiivisuus vaan taidot – täysin toisin kuin Suomessa. Koulussa opettajia pitää teititellä ja se tekee usein lähestymisen haastavammaksi, ainakin omalta osaltani. Koulun lisäksi miinuksia löytyy myös vapaa-ajalta. En halua katsoa täällä televisiota, koska kaikki on dubattu saksaksi. Elokuvateattereissa ei ole edes mahdollisuutta valita alkuperäistä teosta, eikä ketään paikallista edes kiinnosta katsoa elokuvia teksteillä. Siskojen kanssa ei enää huvita katsoa leffoja, koska he eivät muita kuin dubattuja leffoja halua katsoa. Tämän dubbausasian kanssa en kuitenkaan ole yksin – vaihtarikaverini pystyvät samaistumaan täysin.

Yleisesti ottaen vaihto-oppilaana olo on ollut yksi elämäni parhaista päätöksistä. Vaikka vuoden jälkeen jääminen harmittaakin, on täällä oleskeluni antanut paljon takaisin. Suosittelen edes lyhyttä vaihtokautta jokaiselle, sillä siitä oppii aivan valtavasti niin muista kuin itsestäänkin. Jos haluat kuulla lisää vaihtovuodestani, voit vierailla blogissani: www.nellisjahrindeutschland.blogspot.com

Kiitos ja kumarrus jos jaksoit loppuun lukea. Iloista kevään odotusta ja tsemppiä kouluun!

#

UUSI YLIOPPILAS: SOUNDCLOUDIN
BIITTINIKKARI OCTN

Kuva: Akseli Koskipää, tuore ylioppilas

Googleen hakusanaksi OCTN ja entteriä. Ensimmäinen osuma on linkki suoraan Norssin tuoreen ylioppilaan SoundCloud sivulle. Tällä hetkellä tilaajia on piirua vaille 11 tuhatta ja kuuntelukertoja jo yli miljoona. Miten tähän ollaan päästy?

Nimimerkin OCTN takaa paljastuva Eero Hietamäki kertoo, että hänellä oli aina jonkinlainen ajatus siitä, että haluaisi tehdä musiikkia. Omaa soittotaustaa ei ole ”jotain pientä rummuttelua lukuun ottamatta”. ”Yksi kaverini oli jo vähän selvillä musan tekemisestä ja Skypen välityksellä sain häneltä apua ensimmäisten biisien kanssa,” Eero kertoo.

Lukion alkumetreillä aktiivinen salibandyharrastus oli pitänyt lopettaa, kun selän kanssa tuli ongelmia. Vuoden verran Eero pohti mikä harrastus innostaisi, kunnes kaveri kertoi tehneensä biittejä FL Studiolla. ”Kaveri soitti mulle ne tekemänsä biitit ja olin heti että ’jumankauta, mäkin haluan tehdä jotain tällaista”, Eero muistelee.

Niin vuoden 2015 lokakuussa, lukion kakkosella Eero alkoi kokeilla biittien kasaamista. ”Alkuun se oli ihan räpellystä, mutta kahdessa kolmessa kuukaudessa se homma alkoi kehittyä. Ja mulla kävi tosi hyvä tuuri, kun pääsin sitten nopeasti sellaiseen kollektiiviin mukaan, josta sain paljon neuvoja. Jonkin verran opiskelin myös Youtubessa tutoriaalien avulla, mutta musan tekeminen on enemmän kiinni siitä, millä tavalla itse haluaa tehdä. Pitää itse kokeilla tosi paljon, että mikä tuntuu hyvältä.”

Eeron alkuaikojen musiikin vaikutteet tulivat trap- ja future bass -genrejen fuusiosta. ”Artisteja joita kuuntelin oli ainakin MR•CAR/\\ACK, Rusty, Hudson Mohawke ja Sam Gellaitry. Oli tehokasta koittaa vähän kuin replikoida toisten biisejä, ja sitten lähteä siitä etsimään omaa tyyliä. Siksi ihan alussa ei tuntunut, että musiikki oli omaa. Se omistajuus tuli sitten, kun laatu parani ja alkoi tulla seuraajia.”

Heti alusta lähtien Eero alkoi laittaa biittejä SoundCloudiin, tosin aluksi ennemmin säilöön kuin jakoon. Palaute oli kuitenkin hyvää ja tilaajia tuli koko ajan lisää. Musan tekeminen jatkui ja biisejä tuntui syntyvän helposti. Kappaleen rakentumisen prosessikin on jo vakiintumassa. ”Se alkaa siitä, että kuuntelen vaan tosi paljon musiikkia. Sitten innostun jostain pienestä melodisesta ideasta tai soundista. Yleensä teen melodiset osat ensin ja sitten koko biisin melodisen rakenteen ennen kuin alan edes tekemään rumpuja. Sitten kun melodiat on tehty, teen rummut siihen alle, sitten bassolinjat, sitten perkussiot ja lopuksi efektit ja biisi alkaa olla siinä. Olen aika nopea tekemään musiikkia. Jos mulle tulee sellainen tunne, että tästä voisi tulla hyvä biisi, yleensä hoidan sen valmiiksi yhdellä istumalla,” Eero kuvailee kappaleen rakentumista. Yhdessä biisissä voi olla helposti 50 päällekkäistä raitaa, musiikillista kerrosta. Suosikki synat Eeron softastudiossa ovat Sylenth, Serum ja FM8. Bassosoundit ovat yleensä sample-pohjaisia, kuten genreen kuuluu.

Oman musiikin lisäksi myös kollaboraatiot ovat Eerolle tärkeitä. Yhteistyötä OCTN on tehnyt jo Atlantin ylikin, mutta paikallisesti kuuluvammin esim. Versace Henrikin kanssa. Tulevaisuuden haave onkin päästä tuottamaan musiikkia Eeron itsensä arvostamille artisteille. Lähempänä tulevaisuudessa häämöttää haku TAMKin Media and Arts opintoihin, joissa musiikin tuottaminen on yksi osa-alue.

”Olisi mahtavaa vaan päästä tekemään musiikkia, pitää hauskaa ja tavata uusia ihmisiä siinä samassa.” Otetaan artisti haastatteluun uudemman kerran viiden vuoden päästä ja katsotaan kuinka pitkällä silloin jo mennään. Onnea matkaan, OCTN.


Närpiö-kurssin matka Närpiöön

Teksti: Markus Rajahalme
Kuvat: Aada Lehtola, Elli Pirttijoki ja Markus Rajahalme

Mikä on Närpiö-kurssi? Närpiö-kurssin idea on olla yhteydessä närpiöläisiin, jotka puhuvat äidinkielenään ruotsia. Kurssi on kurssitarjottimen palkkien ulkopuolella, sillä tapaamisia on noin kuukauden välein. Kurssi alkoi maaliskuussa ja loppuu joulukuussa. Tapaamisissa ollaan yhteydessä närpiöläisiin Skypen välityksellä, ja tehdään tehtäviä heidän kanssaan, välillä ruotsiksi, välillä suomeksi, jolloin me opimme ruotsia ja he suomea. Kurssiin kuuluu myös kaksi tapaamista kasvotusten, toinen tapaaminen tapahtuu Närpiössä ja toinen Tampereella. Tällä kertaa oli meidän vuoromme vierailla Närpiössä.

8.00 – Lähdimme aikaisin torstai-aamuna minibussilla, joka oli tarpeeksi tilava yhdeksälle oppilaalle ja yhdelle opettajalle. Matka Närpiöön kesti kolme tuntia yhden pysähdyksen taktiikalla, ja matkalla ruotsin opettaja Marko Kallio kertoi päivän ohjelmasta. Tarkoituksena oli puhua ruotsia koko päivä Närpiössä, ja kun närpiöläiset vastavuoroisesti vierailevat tulevaisuudessa Tampereella, keskustelu käydään suomeksi.

11.00 – Saavuimme Närpiöön yhdentoista aikaan, ja menimme heti heidän mukanaan syömään. Ruokailun jälkeen me oppilaat menimme parille tunnille. Itselläni oli hyvinkin mielenkiintoinen biologian tunti, paljoa en siitä ymmärtänyt. Onneksemme heillä oppitunnit kestivät vain 45 minuuttia. Toinen oppituntini oli suomen kielen tunti, joka oli erilainen mitä odotin. Heillä oli alkutunnista koe, jota me norssilaisetkin saimme katsoa. Ensimmäinen tehtävä oli helppo ainakin meille, piti valita kahdesta vaihtoehdosta, kumpi sana sopii lauseeseen. Toisessa tehtävässä piti kääntää suomenkieliset sanat ruotsinkielelle, ei olisi onnistunut. Tunti jatkui kappaletta käymällä ja norssilaiset saivat lukea ”täydellisellä suomen kielellään” kappaleen heille. Lopputunnista keskustelimme vielä ryhmissä, kaksi närpiöläistä yhden tamperelaisen kanssa ja kävimme läpi suomen kielen tehtäviä.

14.00 – Oppituntien jälkeen lähdimme minibussillamme kohti Kaskista, Suomen pienintä kaupunkia. Kaskisissa istuimme kallioilla vesisateessa, söimme mokkapaloja ja joimme mehua. Sateen takia emme viihtyneet ulkona pitkään, vaan lähdimme takaisin Närpiöön. Matkalla takaisin lukiolle pysähdyimme ”kioskilla”, jossa oli jääkaapissa vihanneksia. Vihkoon kirjoitettiin, mitä jääkaapista otettiin ja maksu suoritettiin itse säästölippaaseen. Monen mielestä samanlainen ei toimisi Tampereella. Toinen pysähdys tehtiin Närpiön kesäteatteriin. Kävelimme alueen ympäri ja lähdimme. Vielä ennen lukiolle pääsyä kuljimme Närpiön keskustan kautta, jota närpiöläiset meille esittelivät.

16.00 – Neljän aikaan olimme takaisin lukiolla, ja menimme tekemään koulun kotitalousluokkaan tortilloja. Ruuanlaitto sujui hyvin, ja syötyämme menimme lukion liikuntasaliin leikkimään. Leikkiessä tutustuimme toisiimme entistä enemmän, ja meitä jäi harmittamaan tutustumisen myöhäinen ajankohta. Mikäli olisimme aamupäivällä tutustuneet toisiimme enemmän, olisimme varmasti enemmän toimineet yhteen päivän aktiviteeteissa. Lopuksi otimme muistoksi yhteiskuvan meistä.

18.00 – Puoli kuuden jälkeen lähdimme kohti Tamperetta. Menomatkalla olimme nähneet Halpa-Hallin Närpiössä, ja halusimme vielä hakea sieltä eväät kotimatkalle. Bussimatkalla keskusteltiin päivästä, mikä oli kivaa ja mikä ei, ja miten päivä olisi voinut parantaa. Ensi vuoden Närpiö-kurssilaisilla on siis varmasti vielä parempi päivä kuin meillä! Tampereelle saavuttiin yhdeksän aikaan ja matka oli ohi. Nyt vain odotamme, koska närpiöläiset tulevat Tampereella, ja mietimme mitä tekemistä keksimme heidän kanssaan.

Previous
Next
Previous
Next

opintoretki: Heureka – Body Worlds

Teksti ja kuvat: Amanda Lehto

Kouluun saavuttaessa jokainen sai oma eväspussin, jossa oli hedelmää, leipää ja kaksi pillimehua. Heurekaan lähdettiin yhteisellä bussikyydillä. Bussi lähti koulun pihasta noin kello 8:15. Heurekaan ajettaessa bussissa oli tunnelma vielä hieman väsynyt ja osa opiskelijoista nukkuikin koko matkan.

Perillä oltiin noin kello 10.15. Bussissa sovittiin muutamat yhteiset asiat ja aikataulut sekä jokaiselle opiskelijalle vielä selvennettiin, mihin tiedepajaan pääsee päivällä osallistumaan. Sisälle Heurekaan mentäessä saimme ranteeseemme Heurekan rannekkeet. Aikataulut lounaan alusta ja pajojen alkamisajankohdat varmistettiin. Minä ja ystäväni päätimme mennä syömään tiedepajamme jälkeen, sillä Heurekan lounasravintola aukesi vasta kello 11.00

#

#

#

#

Viime jakson biologiaan opiskelijoina osallistuimme bakteeri -pajaan. Pajassa meitä ohjeisti ja opetti yksi Heurekan kemisteistä. Hän kertoi mitä olimme tulleet tekemään ja esitteli Heurekan uudistettua laboratoriota. Tehtävänämme oli tutkia bakteereja erilaisissa elinympäristöissä, valotuksissa ja muodoissa. Saimme itse valmistaa tulevalle bakteerille kasvualustan ja ”piirrellä” bakteereilla sen pintaan. Tarkoitus oli, että kun bakteerin lähtevät leviämään, ne muodostavat kasvualustalle piirretyn kuvan.

Pajat kestivät 75 minuuttia ja niiden jälkeen monet lähtivät lounastamaan. Lounas maksoi noin 12€ ja buffetissa tarjolla oli montaa eri vaihtoehtoa. Itse söin lihapullia ja riisiä. Lounaan jälkeen nautimme ajastamme Heurekan ihmeellisessä maailmassa.

Kotiin lähdön aika koitti klo 14.40 ja bussiin tultuamme opettajat yllättivät meidät karkkipusseilla. Karkkipussit kiersivät ja tunnelma oli pirteä. Pitkän, mutta mielenkiintoisen matkan jälkeen oli mukava palata kotiin. Reissu oli opettavainen ja tarjosi meille kaikille hienon mahdollisuuden tutustua Heurekan tarjoamiin ihmetyksiin.

#

#

#

#



Matkakertomus: Huomioitani Thaimaasta

Teksti ja kuvat: Elli Pirttijoki

#

Olen ollut Thaimaassa vuosina 2012-2013, 2014-2015 ja 2016-2017. Kaikki matkamme olivat yli kolmen viikon mittaisia ja sijoittuivat joulun ja uudenvuoden yhteyteen. Olen ollut kolmella eri saarella, Koh Sametilla, Koh Larnilla ja Koh Changilla. Lisäksi olen käynyt monissa eri kaupungeissa ja maakunnissa kuten Pattayalla, Hua hinissa, Bangkokissa, Rayonissa ja Sattahipissa. Matkamme kuljemme yleensä kevytmoottoripyörillä.

Tasa-arvo

Tasa-arvokysymykset ovat olleet pinnalla niin Suomessa, kuin muuallakin maailmalla. Olen ollut Thaimaassa useamman kerran, sekä tiedän maan tasa-arvotilanteesta hieman pintaraapaisua enemmän.

Thaimaassa on suuri seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen yhteisö. Maassa suhtaudutaan suvaitsevaisesti useisiin sukupuoltaan vaihtaneisiin tai naisena esiintyviin miehiin. He näkyvät värikkäästi maan katukuvassa. Thaimaa on rekisteröinyt kolmannen sukupuolen perustuslakiinsa vuonna 2015. Samaa sukupuolta olevilla ei kuitenkaan ole Thaimaassa oikeutta avioitua. Suomessa kolmatta sukupuolta ei ole rekisteröity, mutta samaa sukupuolta olevat saavat avioitua.

#

Kuningas ja kuningasperhe

Kuningasperheellä on suuri arvo Thaimaassa. Thaimaan seteleissä on kuninkaan kuva, joka on pyhä. Setelin päälle ei saa astua, eikä sitä saa pudottaa maahan, sillä se on epäkunnioittavaa. Kuningasperheen arvostelu on täysin kiellettyä ja loukkauksesta voi saada jopa vankilatuomion. Thaimaan kuningas kuoli vuonna 2016. Se näkyi huomattavasti thaimaalaisten arjessa. Juhlapyhiä ei vietetty kaikkialla maassa, sekä markkinat ja kaupat sulkivat aiempaa aikaisemmin. Uutena vuotena ei näkynyt kuin muutama raketti, kun aiempina vuosina raketit maalasivat taivaan väreillään. Kuninkaan kuolemalla oli suuri vaikutus maan arkeen ja toimintaan.

#

Sotilaiden toiminta Thaimaassa

Sotilasjuntalla on paljon valtaa Thaimaassa. Sotilasjuntta on hallitusvaltaa hallitseva sotilaiden ja poliisien ryhmä. Ajoimme matkallamme kevytmoottoripyörillä, jolloin meidät pysäytti useampi poliisi. He usein vaativat rahaa, ellei meillä olisi ollut kansainvälistä ajokorttia. Paikalliset saavat ajaa kaksipyöräisillä ilman kypärää poliisien pysäyttämättä, mutta turisteilta he vaativat suuren hinnan. Tuttavamme, joka oli matkallamme mukana menetti yli 600 euroa poliisille, joka otti rahat omaan taskuunsa. Thaimaan sotilaiden ja poliisien korruptio on valitettavaa, mutta heidän joukostaan löytyy myös lainkuuliaisia ja hyviä ihmisiä.

#

#

MIELIPIDEKIRJOITUS -
"MITÄ MEISTÄ JÄÄ JÄLJELLE?"

Norssilla toista vuotta opiskeleva Dora kirjoitti äidinkielen Tekstit ja vaikuttaminen -kurssilla mielipidekirjoituksen Kjell Westön tekstiin. Tehtävä on vuoden 2014 YO-kokeesta.

1. "Mitä meistä jää jäljelle?"

Kjell Westö pohtii esseessään "Mitä meistä jää jäljelle?" (Halkeamia, Valikoituja tekstejä 2011) teknologian vaikutusta nyky-yhteiskuntaan. Hän esittää erilaisia esimerkkejä, joilla hän perustelee omaa näkemystään.

Westön teksti puhuttelee minua lukijana. Se keskittyy erilaisten teknologian ilmiöiden varjopuoliin, mikä on virkistävän erilainen näkökulma nykypäivänä. Kaikkialla mediassa näkee ylistettävän teknologian uusimpia ihmeitä, älypuhelimien nerokkaimpia pelejä ja sosiaalisen median mukanaan tuomia vaikutusmahdollisuuksia. Silti esimerkiksi kännykkäriippuvuudesta, tietokonepelien tuottamista silmä- ja uniongelmista ja sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta kiusaamisesta ei puhuta lähes lainkaan.

Westö käsittelee laajasti monenlaisia ongelmia, jotka luovat jopa uhkakuvia tulevaisuudesta. Digitaalisesti tallennettu informaatio ei ole arkistoitavissa samalla tavalla kuin paperille kerätty tieto, eikä ihmiskunta ole koskaan ennen ollut näin teknologiasta riippuvainen.

Luettuani tekstin, alkoi tulevaisuus mietityttää minua. Lähes kaikki tieto meistä on tallennettu internetiin. Lomakuvat jaetaan Facebookissa ja sukulaisiin pidetään yhteyttä Snapchatilla. Mitä 300 vuotta aikamme jälkeen syntyneet lapset oppivat meistä koulussa? Että olemme elektroniikalle alistuneita raukkoja jotka eivät voi nostaa katsetta ruudusta edes tervehtiessä, vai oppivatko mitään?

Historian käänteet on aina ennen koottu kirjoiksi. Tekstit jo ajalta ennen ajanlaskumme alkua ovat säilyneet nykypäivään. Myytit, legendat, sadut ja sankaritarinat ovat eläneet teksteinä ikuisesti. Niiden lukeminen paksuista nahkakantisista kirjoista tuo jännitystä ja nostalgisen olon. Entä tulevaisuudessa? Luenko lapsilleni iltasadun iPadilta? Saako niitä nahkakantisena? Tarkat päivämäärät politiikan käännekohdista, menneistä kuninkaista, sodista ja liitoista on kirjattu aina paperille. Presidenttien mietteet ovat säilyneet vankasti heidän rustaamiensa päiväkirjojen sivuilla vuosikymmenet. Säilyvätköhän Barack Obaman Twitter-päivitykset yhtä hyvin?

Kjell Westö onnistuu tavoitteessaan. Hän haluaa saada lukijan pohtimaan omaa kantaansa teknologiakeskeisyyteen. Hän asettaa vastakohdiksi menneisyyden ja tulevan tavalla, jota en ole osannut edes ajatella.

Teknologia on suuri osa arkeani. Olen teknisillä laitteilla yhteydessä kaukana asuviin ystäviini, seuraan tiedotusvälineitä, etsin tietoa ja selaan sosiaalista mediaa. Teknologian kehitys on ollut uskomattoman nopeaa. Kun äitini oli nuori, ei ollut edes matkapuhelimia. Vielä 2000-luvun alussa tietokoneet olivat järjettömän kokoisia laatikoita. Nykyään ne kulkevat kätevästi laukun pohjalla koulun ja kodin välillä. Onko teknologialla enää varaa kehittyä? Kuinka pitkälle aiomme viedä koko yhteiskunnan koneistamisen? Ehkä vuonna 2026 minua palvelee kaupoissa robotit, eikä ihmiskontakteja enää tarvita. Teknologian nousu on käynyt salamannopeasti. Onko tästä enää paluuta? Voiko näin nopeasti tulta alleen saanut ilmiö vain hiipua pois, vai onko edessä yhtä salamannopea lasku?

Westö esittää tekstissään kysymyksen: "Voisiko olla niin, että alitajuisesti jo tiedämme, ettemme ole ihan täysin olemassa ja tulevaisuus ei tule tietämään meistä mitään?" Tämä kysymys tulisi esittää kaikille. Oletko valmis kuvailemaan jokaisen menneen tapahtuman yksityiskohtaisesti lapsillesi tai unohtamaan miltä lähimmät ystäväsi ovat näyttäneet nuorena, sillä sinulla ei ole yhtäkään valokuvaa? Oletko valmis kuolemaan jättämättä jälkeesi mitään? Minä itse en ole. Haluan vanhaa selata valokuva-albumeita ja ostaa lapsenlapsilleni leluja älypuhelinten sijaan.

Kaikkien tulisi ymmärtää, että elämä on tässä ja nyt, ei puhelimen näytöllä. Ei kukaan halua vanhana muistella, kuinka tapahtumat menivät ohi puhelimen toljottelun takia.

Kjell Westön essee kritisoi epäkohtia asiallisesti ja saa uskottavuutta hyvistä esimerkeistä. Hän onnistuu nostamaan esiin olennaiset epäkohdat puhuttelevasti. Kaikkien olisi hyvä pohtia samanlaisia asioita oman tulevaisuuden kannalta, ennen kuin on liian myöhäistä.



Arttu Wiskari musiikkivieraana
aprillipäivän aamunavauksessa

Huhtikuu lähti käyntiin selvästi onnistuneella aprillijäynällä, kun Arttu Wiskari oli musiikinopettaja Aki Tulikarin vieraana aamunavauksessa. Arttu lauloi kitaran säestämänä katkelman kolmesta hitistään ja tsemppasi lukiolaisia lukemaan läksynsä ja olemaan pelleilemättä.

Kuuntele aamunavaus TÄSTÄ ja arvioi itse olisitko tullut höynäytetyksi.

Hämmennys levisi läpi koulun. Vaikka monille olikin selvää, että kyseessä on ajankohtaan sopiva pila, harva tiesi miten jäynä oli saatu aikaiseksi. Kyseessä oli todellakin aito Norssilla järjestetty performanssi, mutta paikalla ei tietenkään ollut itse Arttu Wiskari, vaan Norssin lukion oma abiturientti, Otto. Aamunavauksessa kuultu imitaatio oli niin uskottava, että harva Oton kyvyistä tietämätön osasi yhdistää Arttua ja Ottoa toisiinsa. Sen sijaan epäiltiin mm. että Artun ääni oli leikelty mukaan oikeista haastatteluista.

Peli on siis auki ja ensi vuonna panokset kovenee. Kuka saadaan vieraaksi 1.4.2017?



Kurkistus lukion uusiin tiloihin
yliopistolla 2016-17

Lukion paljon puhuttu muutto on edessä jo muutaman jakson kuluttua. Nyt myös joukko opettajia pääsi tutustumaan tuleviin tiloihin. Lukion täysin omaan käyttöön on varattu kokonainen kerros Atalpasta. Lisäksi käytetään luentotiloja Pinni B:stä. Virran rakennuksessa tulevat sijaitsemaan musiikki, kuvataide, ilmaisutaito, fysiikka ja kemia.

Alla kuvia muutamista opetustiloista.



  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide
  • slide


DOCH - Sirkustaidetta Tuhkholmassa

20.1.2016 Toim. Aki Tulikari

Ulkopuolisesta harjoittelutilojen näkymät ovat vaikuttavat. Salit ovat korkeita ja täynnä kiinnikkeitä eri tarpeisiin. Katselijan huomio kiinnittyy kuitenkin hyppiviin ja kieppuviin akrobaatteihin. Permannolla joku harjoittelee volttisarjoja, toinen käsilläseisontaa. Kolmas tulee pyörien alas köyttä pitkin korkean tilan katosta asti. Kaksi nuorta miestä hyppyyttää toisiaan tuomionpäivän kiikkulaudalla ainakin kuuteen metriin, laskeutuen volttinsa jälkeen aina samalle iPadin kokoiselle alueelle, sinkauttaen toisen jälleen korkeuksiin. Mikä ihmeen paikka tämä on?

Joulukuussa Normaalikoululta Tukholmaan suuntasi sirkustaidelinjan suunnitteluryhmä. Mukana tutkimusmatkalla olivat Norssin rehtorit, Sorin Sirkuksen apulaisrehtori Kaisa Penny sekä joukko tulevaa sirkustaidelinjaa valmistelevia opettajia. Ohjelmassa oli vierailu Tukholman DOCH:ssa (Dans och Cirkushögskolan) ja Sankt Botsvidin lukiossa, jossa on sirkustaiteen lukiopainotus.

#

DOCH:ssa meidät otti vastaan Walter Ferrero. Hän on Cirkushögskolanin rehtori ja ollut vahvasti kehittämässä koulutusta nykyiseen suuntaan. Korkeakoulun tilat ovat erinomaiset. Harjoitustiloja on runsaasti sekä tanssin että sirkuksen tarpeisiin. Osa tavallisen liikuntasalin oloisia, osa pitkälle yli 10 metriä korkeita erikoisvarusteluja tiloja korkeutta vaativille sirkuksen lajeille.

Sirkuskoulun omat tilat ovat valmistuneet muutama vuosi sitten vanhaan tehdasrakennukseen. Rehtori Ferrero on tyytyväinen uusiin tiloihin, jotka toteutuivat suunnitelmien mukaisiksi. Tilat soveltuvat monipuolisesti harjoitteluun, mutta ovat muunnettavissa esityksiä varten myös näyttämöksi. Samasta rakennuksesta löytyy omat tilansa luennoille, kuntosali voimaharjoitteluun, ja opiskelijoiden suosima suuri saunaosasto. Jokaiselle lajille näyttää olevan varta vasten suunniteltu tila ja välineistö.

#


#

#


Samoissa tiloissa toivoo jatkavansa opintojaan myös moni Tukholman Sankt Botsvidin lukion sirkuslinjalaisista. Lukion rehtori Malin Winbladh kertoi meille lukiolaisten sirkusopinnoista. Opiskelijat käyvät sirkusopissa kahden ja puolen kilometrin päässä Cirkus Cirkörin tiloissa, osana opintopäivää.

Suora vertailu tulevan Norssin sirkustaidepainotuksen ja St. Botsvidin tarjoaman välillä on hankalaa. Kävi nopeasti selväksi, että Suomen ja Ruotsin järjestelmät toisen asteen koulutuksessa poikkeavat toisistaan paljon. Ruotsissa yläkoulun päättänyt nuori jatkaa opintojaan lukiossa (gymnasieskolan), joka on kuin ammattikoulun ja lukion yhdistelmä.

Opiskelija valitsee perusopintojen lisäksi yhden suuntautumisvaihtoehdon (program), joita on valtakunnallisesti tarjolla 17 erilaista, paikallisesti vielä enemmän. Yleisimmät valinnat ovat yhteiskuntatiede (samhällsorientering) ja luonnontiede (naturvetenskap), joista molemmista haarautuu useita erikoistumisvaihtoehtoja. Osa vaihtoehdoista valmistaa ammattiin, osa jatko-opintoihin. Kuitenkin kaikki toiselta asteelta valmistuneet voivat hakea jatko-opintoihin korkeakouluihin, aivan kuten suomessakin. Sirkustaiteen erikoistumisopinnot kulkevat nimellä Estetiska programmet.

#




Norssin alumni Arttu Lahtinen
jongleeraa Ruotsissa

1.12.2015 Toim. Aki Tulikari

Yhdeksän suurta rengasta samaan aikaan ilmassa. Jongleeraus on Arttu Lahtisen intohimo ja tuleva ammatti. Tänä syksynä Arttu aloitti opintonsa Tukholman Dans- och cirkushögskolanissa, DOCH:ssa. Työntäyteisen välivuoden jälkeen opintopaikka irtosi ensi yrittämällä, vaikka sisään pääsee vain joka kahdeksas hakija.

Innostus lajiinsa syttyi Artulla jo alakoulun lopulla. Kaveri osasi jonkata kolmella pallolla ja piti kokeilla itsekin. Seiskaluokalla Arttu aloitti Sorin Sirkuksella. Vaikka pallot vaihtuivat renkaisiin, tekee Arttu mielestään hienoimmat temppunsa yhä kolmella renkaalla. Näissä tempuissa renkaat vierivät painovoimaa uhmaavasti jonglööriä pitkin ristiin rastiin.

Arttu_02_s2015.jpeg

Sorin Sirkuksen ja Norssin alumnina Arttu on oikea henkilö arvioimaan suunnitelmaa tulevasta lukion sirkuspainotuksesta. Kiitosta saavat erityisesti tekniikkakurssit, yrittäjyys ja opiskelijan taakkaa keventävät opintovastaavuudet. Jos opiskelu ulkomailla kiinnostaa, suosittelee Arttu myös kieliin panostamista. Tukholmassa opetus pidetään englanniksi, vaikka ruotsikin on tärkeää. Maailmalla myös ranska on keskeinen kieli sirkustaiteissa.

”Parasta on huomata kehittyvänsä ja hauskinta, kun keksii jonkun uuden tempun”, kertoo Arttu. Tukholman sirkuskouluun on päätynyt paljon Sorilaisia Artun vanhoja tuttuja. Jongleerauksen opettajat ovat erinomaisia. Opintojen jälkeen sirkustaiteilijoista tulee pääosin yksityisyrittäjiä, joista suuri osa saa joko pidemmän kiinnityksen sirkuksessa, kiertää maailmaa tai siirtyy opetustyöhön.

Tänä syksynä Artun päivä alkaa joka päivä yhdeksältä ja päättyy kuudelta. Aamulla on ensin 2 tuntia omaa lajia, tunti akrobatiaa kahdesti viikossa, lisäksi mm. lihaskuntoa, venyttelyä, musiikkia ja tanssia. Pieniä näytöksiä työstetään jatkuvasti ja harjoitusesiintymisiä on paljon. Ja harjoitusta sirkustaiteessa tarvitaan paljon. ”Kun aloittaa jonkin uuden tempun, renkaat putoaa koko ajan. Pikku hiljaa, kun sitä jynssää, renkaat ei putoakaan – ihan heti.”


TEKSTIT -osiossa julkaistaan lukiolaisten pidemmät haastattelut, matkakertomukset, kolumnit, kirjoitelmat ja blogit, jotka eivät mahdu kokonaan etusivulle.